April Fool's Autzi Wautzi
portugalinvesikoira Arvon kuulumisia
19.1.2008 alkaen kun palautui kasvattajalle
s.16.2.2006
*sivua päivitetty viimeksi 18.2.08*
Sain Arvon omistajalta viestin, että hän haluaa luopua Arvosta. Kunnollista syytä luopumiseen en saanut. Pojassa ei kuulemma mitään vikaa. Tiedustellessani aikaa kuinka kauan vielä pojan kanssa pärjää tuli vastaus: en enää kauan, noin neljä päivää... No minä huolesta soikeana järjestin asiat niin, että pääsin hakemaan yli 300km päässä asuvan pojan pian takaisin kotiin.
Lauantaina 19.1. Arvo omistajineen saapui sovittuna aikana sovittuun paikkaan. Näky oli järkyttävä! Koira oli laihaakin laihempi eikä lihaksia missään! Omistaja väitti, että ruokaa on annettu, mutta kun se ei syö. Olin niin järkyttynyt näkemästäni, etten pystynyt haastattelemaan omistajaa enempää vaan nappasin koiran ja painuin autoon. Pikaisesti kaivoin kassista eväsleivät ja tarjosin Arvolle. Se hotkas ne kitaansa ennätysvauhtia.
Lähdimme Arvon kanssa matkaan Oulua kohti. Eka pysähdys Äänekoskella, jossa Jenni meitä odotteli. Itku pääsi Jennilläkin kun pojan näki. Järkyttyneitä olivat kaikki muutkin, jotka Arvon kohtasivat. Niin pieni luikku parka! Arvolle tarjottiin ruokaa (kuivia nappuloita), jonka söi hyvällä ruokahalulla! Voi mikä nälkä pojalla olikaan! Otettiin Jennin kans kuvia Arvosta ja vähän mittoja. Tässä tulokset:
vyötärön ympärys 37cm
reisi 27cm
rinta 57cm
paino 14kg... kyllä, neljätoista kiloa!
Sormet meni keviästi vyötärön ympäri. Hyi kun puistattaa.
Karva hieman hämää, mutta vyötärön leveys todellakin vain max. 10cm
Ouluun saavuttiin ilta ysin jälkeen. Anne ja Markku piipahti kylässä ja olivat järkyttyneitä näkemästään. Olin aiemmin puhelimessa selostanut tilanteen, mutta eivät olleet kuvitelleet että se on NÄIN laiha ja kuihtunut... Anne toi muutaman kilon uunituoretta koirapuuroa tullessaan. Poika pisteli puuroa poskeensa melkoisella innolla. Hyvää oli!
Ensimmäisen yön poika nukkui hyvin visusti vieressä. Sunnuntaiaamuna heräsin siihen kun Arvo oli napannut makaronipussin pöydältä ja repi sitä auki. Tarjosin Arvolle aamupuuron, joka oli pojan mielestä suurta herkkua. Sitten pihalle. Arvo ei nostanut jalkaa vaan pissasi kyykäten ja pitkään. Tämä näyttää olevan sen tapa. Ei juuri nuuskuttele eikä merkkaile vaan tyhjentää rakkonsa heti pihalle päästyään tyttöjen tyyliin pissaten. Myös paskat vääntää ilman pitempää lenkkiä...
Liikunta alotellaan pikkuhiljaa ja ruokaa tarjotaan monta pientä ateriaa päivässä. Kaikki tarjottu ruoka on kelvannut. Poika on luonteeltaan ihan älyttömän kiltti.
Iltasella kyläili Arvoa kattomassa Aimo-veljen perhe Hanna, Aino ja Jaakko. Arvo sai tuliaisiksi pussillisen koirankeksejä, jonka poika nappas heti suuhunsa ja kanniskeli ylpeänä ympäriinsä.
Nämä kuvat on otettu sunnuntai-iltana:
meleko litteä poika
Ja koskapa tuota karvaa kuitenkin hieman on (hyvä niin sillä muuten ois ihan luuranko) ja se hämää, niin päätin kastella pojan ja ottaa sitten kuvia. Tältä se näytti:
jepjep. kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...
Maanantaipäivän Arvo vietti siskoni hoivissa kinupoika Wagnerin kanssa leikkien. Illalla hain pojan kotiin ja ajettiin metsän kautta. Päästin lauman vapaana kirmailemaan. Voi kuinka Arvo olikaan innoissaan! Juoksi kuin metsäkauris pitkin pusikoita. Kauaa ei oltu, ettei ressukka ois väsyttäny itteensä liikaa.
Tiistai aamuna pääsin näyttämään Arvoa eläinlääkärille. Samaa mieltä oli, koira on lihakseton ja aliravittu.
Tässä eläinlääkärin lausunto:
Arvon rekkarit tuli postissa. Yllätys sielläkin. Arvo on rokotettu kyllä, mutta omistajan toimesta vain kerran - kesällä 2006...
Hain pojalle säkin Royal Canin junior ruokaa. Tykkäs kovasti.
Ke 23.1.
Arvo on päässyt nyt kolmena päivänä juoksemaan vapaana ainakin osan lenkistä. Siitä riemusta se osaakin ottaa kaiken irti! Ruokahalu on edelleen hyvä. Mittasin Arvon vyötärön ympäryksen ja jippii 11cm on tullu lisää! Eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu.
Ile-isomummon ja muitten koirakamujen kans on kiva asustaa. Kaikesta huolimatta poika on aina hyväntuulinen, luottavainen ja hyvätapainen hännänheiluttaja. Kasvattajan lellikki.
Arvo kiittää ruoka-avustuksista seuraavia: Tuoviset, Pesoset, Jenni, Sanna, Riikka, Päky, *Väänäset*...
Kiitos kaikille muillekin tapauksessa mukana eläneille.
Yöunensa menettäneille - Arvo on nyt turvassa.
26.1.
Arvon velipojan Tommin omistaja Anu kävi kyläilemässä. Toi arvolle tuliaiseksi rutkasti jauhelihaa. Nam, siitäkös Arvo riemastui!
Taisin vähän innostua antamaan jauhelihaa Arvolle. Maha meni sekaisin:( Pari päivää poika oli kuralla ja himppusen tuli takapakkia lihomisessa. Iloinen kuitenkin ja jaksoi peuhata lumihangessa.
4.2.
Olin viikonlopun näyttelyreissussa ja Arvo oli sen aikaa hoidossa Tiinan ja Heikin luona Muhoksella. Koirakamuja siellä oli puudelityttöset Nita ja Tessa. Oi miten Arvo oiskin halunnu painia tyttöjen kans, mutta puudelit ei oikeen lämmenny riehumiselle. Tiina ja Heikki ihastui Arvoon täysin (kukapa ei) ja haluaisivat pojan omaksi. APUA! Nyt on paha paikka, miten ihme pojasta raskii luopua.
Tiina oli punninnut Arvon ja painoa pojalla 19kg, jee! Nopiasti kyllä palautunut riutuneesta ulkomuodostaan. Nappulat ja muu ruoka maistuu ja ulkoilemaan pääsee vapaana päivittäin. Sormet ei enää ylety vyötärön ympäri ja lihakset alkaa muotoutua.
Kuvia hoitopaikasta:
aah tämä se on koiranelämää (Arvo ja Heikin siskontyttö Noora)
Nita, Tessa ja Arvo "plääh miksi nämä ei riehu mun kans..."
Parkanon näyttelystä Arvolle lähettivät tuliaisia Jurvan porukka Tarja ja Markku sekä portugeesipojat Roope ja Ribeiro. Kassista löytyi luita, herkkuja, pallo ja vinkuva pehmo. Etenki tuo viimeksi mainittu oli tosi mieluinen Arvolle. Kanteli sitä leuhkana ympäri kämppää portugeesimaiseen tapaan öristen. Arvo kiittää!
Jälleen aivan loistava ulkoiluilma. Aurinko paistaa ja pakkasta vajaa kymmenen astetta. Ei kun pihalle ja hankeen kirmailemaan!
18.2.
Nyt se on tapahtunut, Arvo on muuttanut uuteen perheeseen... Maalle Muhokselle Tiinan ja Heikin pojaksi. Arvo on kotiutunut tosi hyvin. Mikäpä se on ollessa kun tarjoilu pelaa ja ulkoilla saa vapaana mielin määrin. Tunnollisesti joka aamu Arvo kiitää Heikin mukana raksahommiin. Arvon avustuksella pihalle nousee komea hevostalli.
Puudelitytöt alkaa tottua uuteen velipoikaan ja ehkä joskus vielä jopa lämpenevät Arvon painiyrityksille.
raksalla
iskän poika
äipän kainalossa
"herättäis joooo!"
Onneksi Tiinalla ja Heikillä on pitkiä työpäiviä, niin Arvo pääsee kasvattajan luo päivähoitoon. Kuten tänäänkin.
Arvo painaa muuten 20kg. Pojan reiteen on tullu 10cm ympärysmittaa lisää lihaksen muodossa. Wow!